Yrityskaupassa yleensä noudatettavasta menettelystä yrityksen arvon määrittämiseksi ei ole olemassa mitään yhtä ainutta ja oikeaa tapaa, saati ”lakisääteistä” laskentakaavaa. Oikea hinta kaikkine kauppaan kuuluvine ehtoineen on rehellisen ostajan ja rehellisen myyjän välisen neuvottelun lopputulema. Neuvottelutulokseen voi vaikuttaa olennaisesti, paitsi itse arvioitavan kohteen arvioitu tai arvattu absoluuttinen hyvyys, myös molempien osapuolten motiivit, neuvottelutaidot, rahoitusmahdollisuudet ja ehkä myös avustajina olleet konsultit. Kohteen pätevä yritysanalyysi ja arvonmääritys voi parhaimmillaankin olla vain neuvottelujen apuväline, jonka myötä keskustelut luontevasti etenevät ja kohde tulee monipuolisesti arvioiduksi.
Ostajan näkökulmasta yrityskaupassa usein on kyseessä investointi. Hankitaan ”kone”, jota pyörittämällä pyritään saamaan tulevaisuudessa tuottoja, tavoitteellisesti enemmän kuin koneesta hankintahetkellä maksetaan. Tulevien tuottojen toteutumiseen liittyy aina riski, jo pelkästään siitä syystä, että tuotot ovat tulevaisuudessa eikä menneisyydessä. Tulevaisuudesta kukaan ei tiedä mitään varmaa. Tulevaisuuden tulojen käsitteleminen on muutenkin hankalaa: tänään heti käteen laitettu euro ja kymmenen vuoden päästä ehkä mahdollisesti käteen saatava euro ovat eriarvoisia.
Yritysarvon laskennassa on siten ensin kysymys tulevien vuosien tuotto-odotusten selvittämisestä ja sitten niiden siirtämisestä nykyhetken rahassa mitatuksi eli nykyarvoksi. Yhtäsuuruus tulevien tuottojen nimellisarvojen ja niiden eri vuosien kertymien nykyarvon välillä toteutuu korkofunktiona, jonka keskeisiä tekijöitä ovat ajanjakso (vuosi), aikajänne (monta vuotta), laskentakorko ja tarkastelun ajankohta.
Yrityksellä on tuottoarvon lisäksi myös substanssiarvo. Varat arvioidaan kirjanpitoarvojen sijaan hyödykekohtaisesti käypään erillishintaan ja niiden summasta vähennetään velat. Jos jokin hyödyke ei ole erikseen myytävissä, sen arvoksi merkitään nolla (esimerkiksi aktivoitu kehittämismeno), tai jos kohteeseen liittyy vain velvoite (esimerkiksi saastuneen tontin puhdistus) merkitään negatiivinen arvo tällöin velaksi.
Jos yrityksen tuottoarvo on substanssiarvoa alempi, pidetään suurempaa substanssiarvoa yrityksen arvona. Sellaisen yritystoiminnan jatkaminen merkitsee yleensä omistajien köyhtymistä. Heti myymällä saisi periaatteessa enemmän kuin koskaan tekemällä.
Mikäli yrityksellä on omaisuuseriä, jotka eivät osallistu varsinaisen liiketoiminnan tulevien tuottojen muodostukseen, voidaan tällainen ylimääräinen omaisuus käsitellä erikseen.
Yritystoiminnan käynnistäminen ja pyörittäminen vaatii investointeja käyttöomaisuuteen ja käyttöpääomaa (= tavaravarastot + liikesaamiset – korottomat velat), jotka pitää rahoittaa etukäteen oman pääoman ehtoisin sijoituksin (osakepääoma) tai vieraan pääoman ehtoisin sijoituksen (korolliset velat).
Käyttöpääoman tarve muodostuu siitä, että yleensä tuotteiden materiaaliostot sekä valmistus- ja myyntityö joudutaan maksamaan etukäteen ennen kuin myyntilaskuista saadaan asiakkaiden suorituksia pankkitilille. Liiketoiminnan luonteesta riippuen osa käyttöpääomasta saatetaan rahoittaa ostoveloilla tai asiakkaiden ennakkomaksuilla mutta yleensä merkittävä osa siitä jää vielä rahoitettavaksi omalla pääomalla tai korollisella vieraalla pääomalla. Liikevaihdon kasvaessa käyttöpääoman tarve kasvaa.
Yleensä velkaisen yrityksen osakekannan arvo on vähäisempi kuin muutoin samalaisen mutta kassaltaan pullistelevan yrityksen arvo. Korollisen velan ja ylimääräisen kassarahan määrä vaikuttaa yrityksen arvoon suoraan. ”Pitkänpiikin ja kuivan kassan” menetelmässä koroton osto- ym velka saattaa muuttua viivästyskorolliseksi ylivelkaantumiseksi, joka suorastaan romahduttaa osakekannan arvon.
Perusterminologia:
Osakekannan arvo tarkoittaa osakkeiden käypää käteishintaa (pörssissä osakkeen kurssi x osakkeiden lukumäärä). Yrityksillä on (tai ainakin joskus ollut) oman pääoman ehtoista rahaa sekä yleensä enemmän tai vähemmän vieraan pääoman ehtoista rahoitusta.
Yritysarvo on liiketoiminnan arvo, ottamatta kantaa rahoitukseen.
Osakekannan arvo = yritysarvo – korollinen vieras pääoma + ylimääräinen likviditeetti.
Yritysarvo + ylimääräinen likviditeetti = oman pääoman arvo + korollinen vieras pääoma
Yritysarvo on kuin asunto-osakkeen velaton myyntihinta.
Jäikö jokin askarruttamaan? Ota yhteyttä, niin jatketaan keskustelua!